Heinolan kaupunginhallitus käsitteli kuluvan viikon alussa muutosohjelmaa, jonka tarkoituksena on sopeuttaa kaupungin taloutta. Käytännössä siis aikaansaada säästöjä erilaisin karsimisin, sekä lisätä tuloja veronkorotuksin. Yhtenä säästökeinona on esillä kaupunginvaltuuston pienentäminen nykyisestä 43 valtuutetusta. Säästökohteeksi onkin siten otettu kunnallisdemokratian toteutumisen kannalta todella merkittävä asia, jossa ei kuitenkaan ole oikeastaan todellista näkymää merkittävästä säästöstä.
Heinolassa kaupunginvaltuutettu saa kokouspalkkiota 120 euroa ja valtuuston kokouksia on vuodessa keskimäärin kahdeksan. Näin laskien yksi kaupunginvaltuutettu, joka parhaansa mukaan yrittää perehtyä kaupungin ja kaupunkilaisten asioihin ja pyrkii valvomaan ja ajamaan näiden etua, maksaa kaupungille vuodessa vain 960 euroa.
Alkuviikon kaupunginhallituksen kokouksessa viranhaltijat esittivät valtuuston pienentämistä 43 valtuutetusta 35 valtuutettuun. Äänestyksen jälkeen kaupunginhallitus päätyi esittämään kaupunginvaltuustolle tulevan valtuuston kooksi 37 valtuutettua.
Kaupunginvaltuuston pienentämisessä tähtäimessä on siis karkeasti 5760 euron säästö (6×960 euroa). Toki vähän muutakin säästöä oletetusti muodostuisi, jos esimerkiksi kokouksiin tarvitsisi jatkossa varata kahvia ja sämpylöitä kuutta henkilöä pienemmälle porukalle. Esimerkiksi poistamalla jo yhden viranhaltijan kaupungin palkkalistoilta saisi kuuden kaupunginvaltuutetun vähentämistä moninkertaisesti suuremman säästön, kenties jopa kymmenkertaisen.
Valtuutettujen lukumäärällä on merkitystä kunnallisdemokratian toteutumisen kannalta ja valtuuston pienentäminen olisi aina vallansiirtoa luottamushenkilöiltä viranhaltijoille. Luottamushenkilöt toki käyttävät nimellisesti suurinta päätösvaltaa, mutta käytännön tasolla asia ei ole näin yksiselitteinen. Viranhaltijat käyttävät suhteessa luottamushenkilöihin tosiasiassa suurta valtaa tekemiensä päätösesitysten kautta.
Viranhaltijoiden päätösesitysten, varsinkin merkityksellisimpien, takana on usein paljon erilaista materiaalia, johon perehtyminen voi olla luottamushenkilölle erittäin aikaa vievää. Lisäksi esillä olevaa asiaa voi joutua selvittelemään muistakin lähteistä kuin päätösesityspapereista.
Kunnallinen päätöksentekoasetelma on myös sillä tavoin epätasapainoinen, että esityksiä tekevillä viranhaltijoilla on kaikki aika perehtyä esittämiinsä asioihin työaikana, mutta luottamushenkilöillä on aikaa perehtyä samoihin asioihin vain sen verran, kuin jää omalta leipätyöltä ja perhe-elämältä. Eläkeläisillä on toki enemmän aikaa.
Jotta luottamushenkilöt voisivat olla, ainakin kollektiivisena päätöksentekoelimenä, muita kuin viranhaltijoiden kumileimasimia, täytyisi luottamushenkilöiden tuntea esillä oleva asia. vain näin heillä voi olla oma näkemys siitä.
Näin ollen jokaisella valtuutetulla on oma arvonsa. Kollektiivisena joukkona 43 valtuutettua pystyy perehtymään asioihin, muodostamaan niihin erilaisia ja mahdollisesti vaihtoehtoisia näkökantoja, merkittävästi kansanvaltaisemmin ja syvällisemmin kuin vaikkapa 37 valtuutettua – vähintään 5760 euron arvosta.
Harri Salonen
Linkki julkaisuun https://www.itahame.fi/paakirjoitus-mielipide/5984179