Tällä hetkellä lienee selvää, että Suomi on kohta Naton jäsen. Suomen Nato-jäsenyyden myötä muuttuu monia asia, joista yksi on, että Suomen jäsenyys Euroopan unionissa muuttuu tarpeettomaksi, aika ajaa ohi siitä.
Suomen liittyminen Euroopan unioniin vuonna 1995 on ollut jatkoa Suomen liittymiselle vapaakauppasopimus EEC:hen vuonna 1973. Todellisuudessa näissä molemmissa liittymisissä on ollut kyse etupäässä geopolitiikasta.
Ensin Neuvostoliiton ja myöhemmin Venäjän naapurina olevan Suomen asemoimisesta länteen, irti itäisen naapurin etupiiristä ja etupiirifantasioista. Geopolitiikka kun usein naamioidaan talouspolitiikaksi ja geopolitiikkaa toteutetaan talouspolitiikalla.
Edellä mainitusta syystä Suomen jäsenyys Euroopan unionissa on ollut aikoinaan perusteltua. Mutta aikansa kutakin. Nato-jäsenyyden myötä Suomi ei enää tarvitse Euroopan unionia takaamaan turvallisuuttaan, ollenkaan.
Tässä uudessa tilanteessa on syytä tarkastella Euroopan unionin jäsenyyden nykyistä merkitystä Suomelle ja suomalaisille. Viime aikoina Euroopan unioni näyttää muuttuneen eräänlaiseksi siirtomaavallaksi. Tämä nyt ei ole oikeastaan ihme, onhan unionin ytimessä olevilla suurilla EU-mailla vuosisataisia perinteitä siitä – muiden maiden hyväksikäytöstä.
Kun sanotaan suoraan, yhteismetsä-direktiivillään Suomen metsien sosialisoimiseksi muiden unionin maiden eduksi Brysselin valtaapitävät käyttäytyvät kuin konsanaan entisaikojen siirtomaaherrat Afrikassa. Vai mistä sitten muka on kyse sellaisessa toiminnassa, jossa jonkin kansan mailla olevista metsistä alkaa päättää vieras valta omaksi edukseen?
Samoin direktiivit pakkoremonteista, joilla ollaan kajoamassa suomalaisten omaisuuden suojaan, käytännössä tekemään arvottomaksi lukuisten suomalaisten ihmisten kiinteistöomaisuus, ovat kuin suoraan entisaikojen siirtomaaherrojen piittaamattomista asenteista alusmaitaan kohtaan.
Euroopan unioni on myös muuttunut alkuperäisestä kauppaliitosta jonkinlaiseksi sosialistiseksi tulonsiirtounioniksi, jossa rahaa siirretään pohjoisesta etelään, jopa yhteistä velkaa ottamalla. Olisikin hyvä herätä siihen todellisuuteen, että kun Euroopan parlamentissa tehdään päätöksiä, joilla puututaan suomalaisten oikeuksiin, kuten omaisuuden suojaan sekä suomalaisille asetettaviin velvollisuuksiin, on siellä 705 edustajaa, joista vain 14 on suomalaisia.
Kun Euroopan unioni tekee näitä Suomea ja suomalaisia koskevia päätöksiä, joista tosiaan päättää 691 muunmaalaista ja vain 14 suomalaista, eivät niitä mitkään EU-virkamiehet tule tänne Suomeen laittamaan täytäntöön. Nämä tosiasiallisesti vieraan vallan tekemät päätökset pannaan täytäntöön täällä Suomessa aivan kotimaisin voimin.
Näin ollen on syytä todeta ääneen sekin, että ne suomalaiset viranhaltijat ja tuomioistuimet, jotka unionin päätöksiä panevat täytäntöön, eivät siten edusta Suomen kansaa ja sen etua, saati demokratiaa. Tämä on toki vakava asia ja tulevaisuudenkuva. Pitäisikö meidän hankkia itsenäisyytemme takaisin?
Harri Salonen
Linkki julkaisuun https://www.itahame.fi/paakirjoitus-mielipide/5830079