Kuluvana kesänä uutisoitiin kantahämäläisestä oikeustapauksesta, jossa muutaman tonnin hintaisen Volvon öljyvuodosta oli riidelty käräjillä. Riidan häviäjä joutui maksamaan yli 50 000 euron oikeudenkäyntikuluja. Viime vuonna Turun suunnalla eläkeläinen pariskunta joutui tekemiensä omakotitalokauppojen jälkimainingeissa maksamaan yli 110 000 euroa oikeudenkäyntikuluja. Nämä tapaukset eivät ole nyky-Suomessa mitään yksittäistapauksia, vaan säännönmukaisia- eikä niissä ole mitään pielessä tai korjattavaa – ainakaan lakien tai asetusten näkökulmasta.
Perustellusti voi todeta, että mikäli nyky-Suomessa haluaa saattaa epäkohdaksi kokemansa asian tai oikeudenloukkauksen tuomioistuimessa käsiteltäväksi tai joutuu oikeuskäsittelyn osapuoleksi, saa käytännössä asettaa peliin oman kotinsa tai joka tapauksessa sen hintaa vastaavan rahasumman, ainakin maakuntien ihmisten tavallisten kotien keskimääräisen hintatason mukaan.
Suomen kaunokirjallisuuden kenties tunnetuimmassa teoksessa Sinuhe Egyptiläisessä on nyky-Suomen oikeusoloihin kaikin tavoin rinnastettava tapahtuma. Siinä nuori Sinuhe maksaa Nefernefernefer-nimiselle prostituoidulle tämän lemmestä koko omaisuudellaan, mukaan lukien vanhempiensa talolla ja hautapaikalla – minkä yhtenä seurauksena Sinuhen vanhemmat Senmut ja Kipa surmaavat itsensä.
Kun Sinuhe maksoi lemmestä koko omaisuudellaan, mukaan lukien talolla, maksoi hän silloin tämän kaiken jostain sellaisesta, jonka ei pitäisi olla rahalla ostettavissa tai jonka saaminen ei pitäisi olla rahasta kiinni – aivan kuten ei pitäisi olla myös oikeuden saamisen kohdalla, että se ei ole rahalla ostettavissa, eikä sen saaminen ole rahasta kiinni.
Nyky-Suomen julkisen oikeudenkäytön voikin yhteiskuntahistoriallisesti ja sosiologisesti rinnastaa Sinuhen kohtaamaan Nefernefernefer-prostituoituun – no money no honey.
Oikeus eli asia, jonka ei pitäisi olla rahalla ostettavissa, on nyky-Suomessa tosiasiallisesti tavallisen ihmisen ulottuvilla vain, mikäli tämä asettaa peliin koko keskimääräisen omaisuutensa.
Tokikaan julkinen oikeus ei ole nyky-Suomessa kirjaimellisesti ostettavissa. Ratkaisevaa kuitenkin on, että mikäli oikeuden saaminen on tavalliselle ihmiselle mahdollista vain suurella rahalla, kenties koko omaisuuden ja tulevienkin ansioiden riskeeraamisella, on julkinen oikeus tällöin tosiasiallisesti vain rahalla ostettavissa.
Nyky-Suomessa todella suuri kansanosa, käytännössä tavalliset työssä käyvät ihmiset, ovat tosiasiassa lainsuojattomassa tilassa, koska heillä ei ole järjettömän suurten oikeudenkäyntikuluriskien johdosta tosiasiallisia mahdollisuuksia saattaa asiaansa käsiteltäväksi tuomioistuimessa.
Harri Salonen
Linkki julkaisuun https://www.itahame.fi/paakirjoitus-mielipide/4810987