Aiemmassa Itä-Hämeen kirjoituksessani (IH 27.9.) esille nostamassani yhteiskuntaopin oppikirjassa näyttäisi olevan asiallista yhteyttä sisäministeriön hiljattain toteamaan tarpeeseen julkaista kansalaisille uudet ohjeet sodan varalle.
Sisäministeriö julkaisee 18. marraskuuta suomi.fi-sivustolla kansalaisille uudet ohjeet sodan varalle. Vastaavasti Ruotsissa samana marraskuun päivänä aletaan jakaa kansalaisille sotaa ja kriisejä koskevaa ohjekirjaa, jonka painosmäärä on viisi miljoonaa kappaletta.
Sisäministeriön selvitysten mukaan Suomessa kansalaiset odottavat, että sodankin sattuessa viranomaiset hoitavat ongelmat, ettei ihmisten itse tarvitse olla omatoimisia. Tähän kansalaisten asenteeseen halutaan muutosta näillä uusilla ohjeilla.
Tosin pitäisi olla sanomattakin selvää, että sodan sattuessa viranomaiset eivät ehdi ja pysty kaikkia kansalaisia kaikessa auttamaan. Nyt kansalaisilla on toisenlaisia odotuksia.
Yhtenä yhteiskuntaopin oppikirjan aiheista siinä esitellään neljä erilaista hyvinvointivaltiomallia, joita kirjan tekijöiden mukaan eurooppalaisissa valtioissa ilmenee: pohjoismainen, liberaali, mannermainen ja Välimeren maiden.
Vain pohjoismaisessa mallissa yksilöllä tai perheellä ei ole vastuuta omasta hyvinvoinnista.
Oppikirjaan liittyvässä opettajan Powerpoint-materiaalissa puolestaan on lueteltu vastuutahot ihmisten hyvinvoinnista näissä eri hyvinvointiyhteiskuntamalleissa. Oppimateriaalin mukaan muista malleista poikkeavasti ainoastaan pohjoismaisessa mallissa (Suomessa) yksilöllä tai perheellä ei ole edes osaksikaan vastuuta omasta hyvinvoinnista.
Oppimateriaalin mukaan siis Suomessa vastuu ihmisten hyvinvoinnista on ainoastaan julkisella vallalla (”Valtiolla ja kunnilla”).
Kun on päästy pisteeseen, jossa koulun oppimateriaalissakaan kansalaista ei nimetä vastuutahoksi hyvinvoinnistaan, ei liene ihme, että ihmisillä on ajattelua ja asennetta, ettei sodankaan sattuessa tarvitse olla omatoiminen, että julkinen valta hoitaa kyllä ongelmat.
Toki esimerkiksi Viivi ja Wagner -sarjakuvan eräässä stripissä Wagner-sian repliikkeihin on tiivistetty tämä suomalainen hyvinvointivaltiomalli: ”Minä luotan yhteiskuntaan”, ”Se tietää, mikä minulle on hyväksi”, ”Se hoitaa minua”, ”Minun ei tarvitse itse tehdä mitään”, ”Paitti syödä”.
Kun tämä sama todetaan periaatetasolla koulun oppimateriaalissa lapsille, ei asia kuitenkaan enää naurata.
Linkki julkaisuun https://www.itahame.fi/paakirjoitus-mielipide/8017195