Nykyisessä hallitusohjelmassa on sovittu kuuden miljardin euron säästöistä kuluvalle vaalikaudelle, eli 1,5 miljardia euroa per vuosi. Ilmeistä kuitenkin on, että ennen tämän vaalikauden loppua ollaan pakkotilanteessa, että oikeampi säästövaihtoehto olisi ollut kuusi miljardia per vuosi, ei per vaalikausi.
Kuluvalle vuodelle 2024 tehty valtion budjetti on jo nyt tammikuussa valmiiksi 11,5 miljardia alijäämäinen, ollen myös kooltaan 6,5 miljardia euroa suurempi kuin vuoden 2023 budjetti. Joka kahdeksas euro valtion budjetissa on velkarahaa.
Tällaisessa tilanteessa puhe 1,5 miljardin euron vuosittaista säästöistä kuulostaa lähinnä silmänkääntötempulta ja humpuukilta. Tällaisesta jää väkisin myös vaikutelma, että hallituksessa mukana olevat poliitikot eivät yksinkertaisesti vain uskalla säästää, leikata ja tehdä niitä välttämättömiä työelämän uudistuksia, joilla tulot ja menot pannaan tasapainoon ja elinkeinoelämään lisätään nostetta ja dynamiikkaa.
Taustalla voi olla pelko vasemmistopopulistiseen talouspolitiikkaan ja etuisuuksiin tottuneiden äänestäjien epäsuosiosta ja sen mukaisesta mahdollisesti huonosta henkilökohtaisesta vaalimenestyksestä seuraavissa vaaleissa.
Maan talous on kuitenkin nyt niin vakavassa tilassa, että vallassa olevilla poliitikoilla olisi velvollisuus tehdä henkilökohtaisia uhrauksia, velvollisuus asettaa vaakalaudalle omat poliittiset tulevaisuutensa ja vain tehdä ne päätökset, joilla Suomi maana säilyttää taloudellisen itsemääräämisoikeutensa.
Tällä maalla on itsemääräämisoikeus asioihinsa nykyisin vain siksi, että aiemminkin on ollut olemassa ihmisiä, jotka ovat olleet valmiita henkilökohtaisiin uhrauksiin sen edestä, että saamme itse päättää omista asioistamme.
Suomi on tällä hetkellä Belgian ja Italian ohella ainoa EU-maa, jonka julkinen velka on yli 60 prosenttia bruttokansantuotteesta (bkt) velkaantumisen kasvaessa edelleen edellä kuvattua kovaa kyytiä.
Vuoden 2024 budjetti rikkoo alijäämällään myös EU:n budjettikuria räikeästi. Alijäämän saadessa olla enintään kolme prosenttia bkt:sta, alijäämä saisi olla euromääräisesti enintään noin kahdeksan miljardia (Suomen bkt 266 mrd euroa, 2022). Tämän EU-säädöksenkin mukaan valtiontalouden vuosittainen säästötarve olisi 3,5 miljardia nykybudjettia suurempi, eli yhteensä viisi miljardia euroa.
EU:n budjettikurin rikkomisesta seuraa EU:n velkamenettelyn alkaminen, joka puolestaan tarkoittaa Euroopan komission ohjausta Suomen taloudenpidossa eli itsemääräämisoikeuden puuttumista ja viime kädessä jopa komission määräämiä sakkomaksuja Suomelle.
Tarvittavat säästöt on toki tehtävä ensisijaisesti kaikkeen toisarvoiseen, kuten esimerkiksi kehitysapuun ja sukupuolentutkimukseen, mutta säästötavoitteeseen pääsemiseksi eivät esimerkiksi sosiaaliturva, lastensuojelu, koulutus eivätkä yritystuetkaan voi olla suojassa leikkauksilta. Eikä tässä ole kysymys oikeasta ja väärästä, vaan siitä, mihin on varaa ja mihin ei.
Pitää muistaa, että esimerkiksi Kreikassa velkakriisi johti itsemääräämisoikeuden menettämiseen niin konkreettisella tavalla, Kreikan hallitus sulki Kreikan yleisradionkin osana Kreikan velkojien vaatimaa säästöohjelmaa.
Hallituksen nykyinen talouspolitiikka, joka tällä velanotolla mahdollistaa esimerkiksi kotona makaamisen työntekoa kannattavampana, on vasemmistopopulistisuudessaan epäuskottavaa ja vastuutonta. Hallituksen olisikin nyt syytä kerätä kiviä taskuihinsa ja tehdä, mitä täytyy – tai velkaantumisen jatkuessa – ennen pitkää tulevat jotkut muunmaalaiset, jotka tekevät suomalaisten puolesta sen mitä täytyy, ehkäpä sulkevat Yleisradionkin.
Harri Salonen
Linkki julkaisuun https://www.itahame.fi/paakirjoitus-mielipide/6506774