Itä-Hämeen pääkirjoituksen (8.3.) aiheena olivat naisten oikeudet ja se, miten työ niiden puolesta on edelleen kesken.
En väheksy sukupuolten tasa-arvon tavoittelua, olenhan esimerkiksi tehnyt valtuustoaloitteen tyttöjen ja poikien oppimiserojen selvittämisestä Heinolan peruskouluissa. Yksi asia pääkirjoituksessa on kuitenkin metsässä.
Ainakin vielä elämme niin vapaassa yhteiskunnassa, että ihmiset saavat itse valita ammattinsa.
Kirjoittajan mielestä seikka, että ammattien jakautuminen miesten ja naisten töihin ei ole juuri vähentynyt kuluneen 30 vuoden aikana, osoittaisi sukupuolten välistä epätasa-arvoa ja sitä korjaavan työn keskeneräisyyttä.
Nähdäkseni ammattien jakautuminen niin sanottuihin miesten ja naisten töihin ei osoita yhtään mitään sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumisesta. Se, että joissain ammateissa tyypillisesti työskentelee enemmän miehiä ja joissain toisissa ammateissa vastaavasti naisia, osoittaa mielestäni, että ihmisillä on omia taipumuksia ja haluja.
Tyypillisesti miehillä ja naisilla on erilaisia taipumuksia ja haluja, ammatinvalinnassakin. Jakautuminen osoittaa myös, että ainakin vielä elämme niin vapaassa yhteiskunnassa, että ihmiset saavat itse valita ammattinsa omien taipumustensa ja halujensa mukaan.
Aika synkkä olisi yhteiskunta, jossa ihmisillä ei olisi omia taipumuksia ja haluja tai jossa niitä kitkettäisiin heistä pois, tai niitä ei olisi mahdollista toteuttaa omassa ammatinvalinnassa.
Kirjoittaja on heinolalainen kaupunginvaltuutettu ja kuntavaaliehdokas (ps.).
Linkki julkaisuun: https://www.itahame.fi/paakirjoitus-mielipide/8379635