Kolumnissani Itä-Hämeessä (13.2.) ihmettelin peruskoulun oppilaiden suuria määriä tehostetun ja erityisen tuen piirissä. Kasvatustieteen emeritusprofessori Timo Saloviita jatkoi aiheesta kirjoituksellaan todeten, että muualla maailmassa vastaaviin tukiin siirrettyjen oppilaiden määrä on aivan pieni murto-osa Suomen määristä (IH 24.2.).
Saloviita nosti esille faktaesimerkin Italiasta, missä kokemus on osoittanut, että kaksi prosenttia oppilaista on riittävä määrä, jolla aidosti tukea tarvitsevat voidaan valikoida apua saamaan. Tämä herättää monia ajatuksia ja kysymyksiä.
Näiden erityistukien hyödyllisyyttä voi pohtia myös havainnolla, että tukimuotoihin siirrettyjen oppilaiden yhteismäärä on noussut Suomessa vuodesta 2001 vuoteen 2022 yli nelinkertaiseksi (reilusta 5 prosentista 23 prosenttiin).
Toisaalta samanaikaisesti näiden tukimuotojen kasvun kanssa Suomen Pisa-tulokset ovat laskeneet kuin lehmän häntä. Näin ollen ei oikein vaikuta siltä, että olisi saatu vastinetta niille verorahoille, jotka on sijoitettu näiden tukimuotojen pyörittämiseen.
Tukimuotojen hyödyllisyyden Suomessa voi kyseenalaistaa vertailuesimerkillä. Suomessa näiden tukien piirissä olevien oppilaiden määrä on maailmanennätystasoa ja esimerkiksi Italiassa vastaavasti aivan murto-osa siitä mitä Suomessa, mutta silti Italia ja Suomi ovat esimerkiksi Pisa-tuloksissa suunnilleen samalla tasolla. Vieläpä niin, että Suomessa Pisa-tulosten trendi on huononemaan päin.
Näin ollen, mitäköhän todellista hyötyä tästä perusopetuksen tukiteollisuudesta on mahtanut olla Suomessa oppilaille?
Voisi veronmaksajana ja ihan maalaisjärjellä odottaa, että kun satsaa jossakin asiassa resurssit maailmanennätystasolle, sillä saisi myös maailman parhaita tuloksia. Nyt kuitenkaan tässä perusopetuksen tukiteollisuudessa ei oikein ole nähtävissä panos–tuotto-suhteen korrelaatiota.
Opetuksen järjestäjien taholta olen kuullut arvailevia kommentteja, että Suomen Pisa-tulosten laskua selittäisivät merkittävästikin maahanmuuttajalapset. Tutkimustietoa tästä ei ole vielä olemassa. Mietin kuitenkin, että kyllähän maahanmuuttajia on muissakin maissa. Ja villi veikkaus on, että Italiassakin on aika paljon enemmän maahanmuuttajia kuin Suomessa.
Nämä erityisen ja tehostetun tuen päätökset ovat myös se käytännön työkalu, jolla oppilas saadaan yksilöllistettyjen arvosanojen piiriin ja tarvittaessa siirtymään ylemmälle luokalle, vaikka hän oikeasti ei olisi omaksunut vuosiluokkansa oppimäärää, eli olisi muutoin jäänyt luokalle.
Nykyinen hallitus on hallitusohjelmassaan päättänyt avata perusopetuksen tukimuotoja koskevan lainsäädännön. Kaiketi tämä tarkoittaa sitä, että jotain tarkastelemisen aihetta on havaittu – ja joka tapauksessa nyt vaikuttaisi olevan otollinen hetki niistä keskustelemiseen.
Edellinen kirjoitukseni tästä aiheesta poiki lukuisia kiukkuisia yhteydenottoja opetusalan henkilöiltä – ei kuitenkaan ainuttakaan allekirjoittaneelle, ainoastaan joillekin muille heinolalaisille perussuomalaisille kaupunginvaltuutetuille.
Jatkossa olisikin ryhdikkäämpää, että mahdollinen palaute niin hyvässä kuin pahassa osoitettaisiin vain sille, kuka kirjoituksesta on vastuussa.
Harri Salonen
Linkki julkaisuun https://www.itahame.fi/paakirjoitus-mielipide/6704555