Viimeviikkoisessa kaupunginvaltuuston kokouksessa olivat päätettävinä uimahallin järjestyssäännöt. Taustalla on, että uuden translain myötä oman sukupuolensa voi muuttaa pelkällä omalla ilmoituksella – ei siis millään hakemuksella, kuten vaikkapa etunimensä.
Tämän seurauksena uskoakseni lienee vääjäämätöntä, että ennen pitkää uimahalleissa alkaa pyöriä täysin biologisia miehiä ja naisia biologisesti vastakkaisissa pukeutumis- ja peseytymistiloissa, ellei asiaan puututa jotenkin.
Päätöksentekotapaa tässä järjestyssääntöasiassa on syytä moittia ankarasti. Kaupunginvaltuuston kokouksessa oli esillä tekemäni esitys asian palauttamisesta takaisin valmisteluun. Silloin olisi voitu kysyä ainakin koululaisten huoltajilta ja nuorilta, joita asia koulu-uintien kautta koskee, hyväksyvätkö he asioinnin uimahalleissa alastomana yhdessä biologisesti vastakkaisen sukupuolen kanssa. Kaupunginvaltuusto kuitenkin päätti, ettei näiltä asianosaisilta itseltään tarvitse kysyä asiasta.
Tapahtuneesta tulee mieleen kohtaus Väinö Linnan Tuntemattomasta sotilaasta, jossa alikersantti Lahtinen totesi kenttämuonituksesta ja sen jäljiltä jääneestään nälästään: ”Mees valittaan nälkääs, niin eteesi lyödään semmoinen rätinki, että sulla ei voi olla nälkä.”
Asiallisesti voi todeta, että asianomaiset viranhaltijat ja päätöksestä vastanneet kaupunginvaltuutetut löivät nyt kaupungin koululaisten vanhemmille ja heidän lapsilleen eteen ”rätingin”, että heidän mahdollinen huolensa tai ahdistuksensa joutumisesta ehkä asioimaan vastakkaisen biologisen sukupuolen kanssa alastomana uimahallissa on väärä ja virheellinen.
Tapahtuneesta vastuulliset kaupunginvaltuutetut ja viranhaltijat näyttävätkin nyt autoritäärisyydessään tietävän esimerkiksi teinityttöjen puolesta, miltä tuollainen mahdollisuus tuntuisi. Mahtavatkohan asianomaiset päätöksentekijät toimia asiassa myös omien lastensa kohdalla samalla tavoin vai pelkästään muiden lasten kohdalla?
Kaupungin päätöksenteossa näyttäisi olevan myös laajempaa jumiutunutta asennetta kaupunkilaisia, heidän henkilökohtaisia tarpeitaan ja itsemääräämisoikeuttaan kohtaan. Kaupungin päätöksentekokoneisto löi tässä taannoin lasten ja nuorten eteen toisenkin ”rätingin” todeten koululaisten näläntunteen virheelliseksi kokemukseksi.
Päätettäessä koulujen pakollisesta kasvisruokapäivästä viranhaltijoiden esityksessä ja valtuuston päätöksessä jätettiin täysin vaille merkitystä asianosaisten eli kaupungin nuorisovaltuuston lausunto, että kasvisruoka ei pidä nälkää koulupäivän ajan, minkä johdosta koululaiset halusivat sen rinnalle muutakin ruokaa.
Tavan mukaan kaikki aina esittävät huoltaan lasten ja nuorten hyvinvoinnista ja mielenterveydestä. Kannattaisi pysähtyä pohtimaan, mitä vaikutusta voi olla tällaisella julkisella päätöksenteolla, jolla tavan mukaan mitätöidään asianomaisten lasten ja nuorten omaa näkemystä, jopa itsemääräämisoikeutta niinkin henkilökohtaisessa asiassa kuin omassa alastomuudessa.
Harri Salonen
LINKKI: Itä-Hämeen artikkelin 4.9.2023 koskien uimahallin järjestyssääntöjen valtuustokäsittelyä
Linkki julkaisuun https://www.itahame.fi/paakirjoitus-mielipide/6210574