Yksi osa suomalaista sukupolvelta toiselle siirtyvää perimätietoutta on, että virkamies ei virhettään myönnä. Tähän perimätietouteen kuuluu myös se, että jo tehtyä virhettä pyritään ennemminkin peittelemään toisella virheellä.
Heinolassa on nyt tuore tapausesimerkki tältä saralta – jolla taas kerran vähän verestetään ja elvytetään tätä kansan perimätietoutta.
Ensin tehdään yksi virhe, mahdollisesti tahaton sellainen. Sitten tehdään toinen virhe, ilmeisen tietoisesti, edellistä peittelemään. Ja sitten kolmanneksi jo kirjoitetaankin muunneltua totuutta kaupunginhallituksen pöytäkirjaan. Näissä virheissä on kyse valtuustoaloitteestani vesilintujen talviruokinnan jatkamiseksi Hiidenhaudassa ja sen käsittelystä Heinolan kaupunginhallituksessa.
Aloitteen tekemisen taustallahan on se, josta kirjoitin Itä-Hämeessä (9.2.), koskien Hiidenhaudan vesilintujen ruokintakiellon valtuustokäsittelyä. Kirjoituksessa kritisoin erityisesti asian viranhaltijavalmistelua.
Valmistelussa valtuutetuille jätettiin kertomatta, että Lahdessa kaupunki harrastaa ilman mitään ongelmia ja viranomaisinterventioita täysin samanlaista vesilintujen talviruokintaa, jonka Heinolan kaupungin viranhaltijat halusivat kiellettäväksi tauti- ja haittaeläinriskiin ja ympäristöterveysviranomaisiin vedoten. Onkin varsin todennäköistä, että moni valtuutettu harhautui pitämään väitettyä tauti- ja haittaeläinriskiä todellisena ja äänesti sen mukaan.
Ja kun demokratiaan pitää kuulua mahdollisuus pohtia ja päättää asiasta kuin asiasta uudelleen, kun uutta tietoa ilmenee ja näkemykset muuttuvat – siksi aloite.
Edellisen valtuustokäsittelyn valmistelun puutteellisuudessa ja harhaanjohtavuudessa (Lahden tilanne, haitta- ja tautieläinriski) voi olla aivan hyvin kyse tahattomuudesta.
Mitä ilmeisemmin tämä aloite, jossa valtuustokäsittelyn valmistelua kritisoitiin, ei ollut viranhaltijoiden mieleen, koska aloitteen ollessa kaupunginhallituksessa kaupunginjohtaja Jari Parkkonen esitti (ja sai tahtonsa läpi), että aloitetta ei valmistella ja käsitellä uudelleen. Päätöksestä kirjoitti myös Itä-Häme (13.4.), kuitenkin nostaen esille, että Kuntaliiton mukaan kaupunginhallitus ei voi tehdä päätöstä, ettei jotakin valtuustoaloitetta käsitellä ollenkaan.
Kaupunginhallituksen päätöksen virheellisyys korostui siinä, että päätökselle asetettiin muutoksenhakukielto. Kaupunginhallituksella on kuitenkin toimivalta asettaa muutoksenhakukielto vain valmistelua ja päätösten täytäntöönpanoa koskeviin päätöksiin. Nyt oli kyse päätöksestä, että aloitetta ei valmistella eikä käsitellä ollenkaan – kuten Itä-Hämekin uutisoi (27.3.) otsikolla – ”Lintujen talviruokintaa ei enää käsitellä uudelleen Heinolassa”.
On erikoista, että johtavat viranhaltijat eivät muka tunne asiaa koskevaa lainsäädäntöä ja kaupunginhallituksen toimivallan rajoja asiassa (kuntaL 136§). Mutta vielä erikoisemmaksi viranhaltijoiden touhu muuttui siinä vaiheessa, kun allekirjoittanut teki asiasta kaupunginhallitukselle oikaisuvaatimuksen, jossa esitin, että kaupunginhallituksella ei ole toimivaltaa päättää, ettei jotakin aloitetta käsitellä ollenkaan eikä toimivaltaa asettaa muutoksenhakukieltoa tällaiselle päätökselle.
Tähän kaupunginjohtaja Parkkosen ja kaupunginlakimies Teppo Joentaustan reaktio oli esittää kaupunginhallitukselle oikaisuvaatimuksen hylkäämistä päätösesityksellä, jossa todettiin, että edellisessä päätöksessä oli kyse [vain] siitä, että aloitetta ei laiteta valmisteluun. Parkkonen ja Joentausta jättivät siis mainitsematta juuri sen tehdyn seikan, johon oikaisuvaatimus perustui, eli että edellisellä kerralla kaupunginhallitus päätti, ettei aloitetta käsitellä.
Hämmentävää. Ei voi muuta sanoa, että johtavien viranhaltijoiden toiminta näyttää tällaiselta venkoilulta, aivan kuin olisi unohdettu se mikä on tärkeintä ja oleellista.
Harri Salonen
LINKKI: Mielipidekirjoitukseni Itä-Hämeessä 9.2.2024 koskien vesilintujen talviruokintaa
Linkki julkaisuun https://www.itahame.fi/paakirjoitus-mielipide/6767224