Kaupunginvaltuutettu ja hyvinvointilautakunnan puheenjohtaja Sami Salminen (sd.) toivoi (IH 10.10.), että kaikki Heinolan päättäjät vastustaisivat oppimateriaalien poliittista sensurointia. Samasta aiheesta Salminen kirjoitti Helsingin Sanomien mielipidepalstalla 9.10. otsikolla ”Trumpilaisella sensuurilla ei ole sijaa Heinolassa”.
Itä-Hämeen pääkirjoituksessa 14.10. ”Oppikirjojen sisältö ei kaipaa sensurointia”, kannettiin huolta siitä, että allekirjoittanut pyrkisi muuttamaan oppimateriaalia omaan ajatusmaailmaansa sopivaksi.
Aloitteessani ei kuitenkaan ole kyse sensuurista. Kyse on siitä, että julkisessa opetuksessa käytettävältä opetusmateriaalilta on lupa odottaa tiettyjä asioita, kuten riittävää virheettömyyttä ja poliittista puolueettomuutta.
Aloitteessani olen tarkoin esimerkein perustellut, miksi kyseistä oppikirjan aukeamaa ei ole syytä pitää puolueettomana, vaan tietyllä poliittisella suuntauksella vinoutuneena.
Aukeamalla liitetään ihmisten keskinäinen tasa-arvo vain vihervasemmistopuolueiden arvoihin, mutta ei keskusta-oikeistopuolueiden arvoihin. Tätä ei voi pitää oppikirjalta edellytettävällä tavalla objektiivisena kuvauksena todellisuudesta.
Esimerkiksi kokoomuksella on varsin laaja tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuspoliittinen ohjelma. Eikö tässä ole tiedollinen ristiriita, vai eivätkö oppikirjan tekijät tästä huolimatta pidä kokoomusta tasa-arvopuolueena?
Aukeamalla oppikirjan tekijät ovat todenneet perussuomalaiset ainoaksi populistiseksi puolueeksi. Se on aika paljon todettu lapsille oppikirjassa.
Populistiksi tai populistiseksi puolueeksi leimaaminen ei ole nykymaailmassa neutraali juttu. Arkikielessä populismi tarkoittaa käytännössä kansansuosion kalastelua halpamaisilla argumenteilla.
Esimerkiksi ex-pääministeri Jyrki Katainen (kok.) on määritellyt populismia toteamalla: ”Populismi johtaa sivilisaation tuhoon!” (Politico.eu-lehti 2016).
Kun oppikirjassa kirjoitetaan lapsille, että vain yksi tietty puolue on populistinen, eikö ole vaara, että lapsille syntyy käsitys, että tuon tietyn puolueen toiminta perustuu kansansuosion kalasteluun halpamaisilla argumenteilla ja että tuo puolue on myös uhka demokratialle?
Lisäksi aukeamalla vapaus puolueen korostamana arvona mainitaan ainoastaan vasemmistoliiton kohdalla. Hämmentävää.
Aukeaman toteamus, että hyvinvointivaltio olisi käytännössä juuri Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen luomus, on varsin ristiriitainen koulukirjaan – siis että demokraattiseksi oletetussa valtiossa yksittäinen puolue, jonka kannatus historiallisesti edustaa 20–30 % kansasta, olisi yksin ansiossa kokonaisen valtion kehittymisestä tietynlaiseksi.
Näillä argumenteilla olen haastanut tämän aukeaman käyttökelpoisuuden julkisessa opetuksessa.
Yksi oppikirjan tekijöistä, lehtori Antti Kohi kommentoi 9.10. Helsingin Sanomille aukeamaa tarkoittaen: ”Eli siellä ei pitäisi olla väitteitä, jotka eivät kestä päivänvaloa tieteen näkökulmasta.”
Kyse on siis tieteestä. Oppikirja on aina tieteellinen työ. Kun tieteellinen työ ei täytä siltä edellytettäviä vaatimuksia, se hylätään. Ei huonon tieteellisen työn hylkäämisessä ole kyse sensuurista.
Toki inhimillisesti ymmärrän, että poliittiset vastustajani puhuvat mielellään sensuurista – sekä SDP:tä edustavan Sami Salmisen halun hyväksyä juuri puheena olevan kaltainen sisältö lasten oppikirjaan.
Suomessa on kuitenkin pitkä historia sillä, että tekijät ovat ujuttaneet koulukirjoihin omia poliittisia ihanteitaan, lähinnä sosialismin ihailua.
Kun 1970-luvulla Suomessa koulujen historiankirjoissa Lenin nimettiin ”nerokkaaksi”, aivan kuin objektiivisena faktana, niin ainakaan omasta mielestäni se ei hirveän kauaksi tuosta pääsyä osoita, että oppikirjassa nykyään todetaan, että hyvinvointivaltio olisi käytännössä juuri Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen luomus.
Harri Salonen
Linkki julkaisuun https://www.itahame.fi/paakirjoitus-mielipide/7975230