Niin kutsutun käännytyslain hyväksyminen eduskunnan perustuslakivaliokunnassa vastoin kaikkien asiassa kuultavana olleiden 18 juristieliitin edustajan näkemyksiä on kirvoittanut merkille pantavia ulostuloja.
Kuultavina olleista oikeustieteen emeritusprofessori Kaarlo Tuori ilmoitti hyväksymisen jälkeen, että suomalainen oikeusvaltio on vaarassa. Päivä pari myöhemmin Tuoria komppasi toinen kuultavana ollut, oikeustieteen professori Martin Scheinin.
Hän vielä vähän nokitti, esittäen oikeuskansleri Tuomas Pöystiä esteelliseksi, eli kyseenalaisti oikeuskanslerin puolueettomuuden asian käsittelyssä.
Huomionarvoista on myös, että kukaan muu 16:sta kuultavana olleesta juristista ei ainakaan julkisesti näytä olevan eri mieltä edellä mainittujen kanssa. Vaikenemisen perusteella voisi olettaa heidän olevan kollegiaalisesti samaa mieltä siitä, että oikeusvaltio on nyt vaarassa.
Koplaisin tähän vielä Tuomariliiton viime huhtikuisen julkilausuman, että Suomen oikeusvaltiokehitys on uhattuna. Julkilausuman taustalla oli oikeusministeri Leena Meren (ps.) päätös, että pääosin tuomareista ja syyttäjistä koostunut työryhmä ei saakaan laatia käytännössä heitä itseään koskevaa lakiesitystä, vaan vain taustaselvityksen siitä, miten perustuslain tasolla turvattaisiin tuomioistuinten ja syyttäjien riippumattomuus.
Todellisuudessa Suomi ei ole mielestäni iäisyyksiin ollut oikeusvaltio, ei ainakaan koko kansan oikeusvaltio. Suomi on ollut ja on edelleen oikeusvaltio niille, joilla on pätäkkää, jolla kustantaa oikeuksiensa puolustaminen tuomioistuimessa.
Suomi ei ole mikään oikeusvaltio tavallisille palkansaajille, jotka on velvoitettu itse maksamaan omat oikeuskulunsa, mutta joilla käytännössä ei ole rahaa valtaviin kuluihin, jotka oikeuksien puolustamisesta tuomioistuimissa seuraavat.
Itä-Hämeessä (29.8.2022) kirjoitin tästä aikaisemmin seikkaperäisemmin. Rinnastin tuomioistuimet ja oikeudenkäytön Nefernefernefer-prostituoituun, joka otti yhden yön palveluksista maksuksi Sinuhelta tämän vanhempien talon (Mika Waltari, Sinuhe Egyptiläinen)
Tilastojen mukaan jo vuonna 2019 noin 41 prosentissa pääkäsittelyssä ratkaistuista riita-asioista osapuolten yhteenlasketut oikeudenkäyntikulut ylittivät riidan intressin suuruuden. Eivät ole varmaankaan halventuneet sittemmin.
Juristieliitin taholta ei kuitenkaan ole pidetty ääntä huolesta, että oikeusvaltio olisi vaarassa syystä, että kaikilla ei ole varaa olla osa sitä. Ei muistu mieleen eikä googlettamallakaan löydy historiaa tällaisesta huolesta. Mikähän tätä huolen puutetta voisi selittää?
On tietenkin merkillepantavaa, että näistä valtavista oikeudenkäyntikuluista johtuvissa epäkohdissa ei ole pelissä juristieliitin valta-asema ja arvovalta. Ne ovat kuitenkin varmasti kaiken kansan nähden pelissä ja kyseenalaistettu, kun perustuslakivaliokunta on jättänyt omaan arvoonsa juristieliitin näkemykset käännytyslakiasiassa.
Kaiken tämän perusteella näyttääkin siltä, että juristieliitin kipuilu ja huoli vaarassa olevasta oikeusvaltiosta alkaa käytännössä vasta, kun oma valta-asema ja arvovalta ovat uhattuina – mikä tietenkin näyttää kovin tekopyhältä ja alentavalta. Näin toimimalla kyseiset henkilöt näyttävät antavan omista tarpeistaan käsin sisältöä sanalle oikeusvaltio.
Toki ainakin jokin asia on tällä hetkellä kunnossa. Eduskunta on osoittanut toimivansa perustuslain mukaan; hallitusmuodon mukaan valta Suomessa kuuluu kansalle, ja sitä käyttävät kansan valitsemat edustajat. Valta Suomessa ei kuulu millekään farisealaisten auguurien eliitille.
Harri Salonen
Linkki julkaisuun https://www.itahame.fi/paakirjoitus-mielipide/6948556