Vuoden 2022 Pisa-tulokset julkaistiin viime viikolla. Suomalaisten lasten ja nuorten oppimistulokset laskivat taas, suoraa putkea vuodesta 2006.
Tämänkertaista pudotusta voi suuruudeltaan myös aiheellisesti luonnehtia historiallisen rajuksi.
Kun jossain asiassa on menty jo vuosia metsään, on aivan selvää, että silloin on yksiselitteisesti kyse virheellisestä toiminnasta. Tällä samalla sapluunalla tullaan tulevaisuudessa myös menemään entistä syvemmälle metsään – ellei nykytouhua oteta oikeasti haltuun.
Tämänkertainen historiallisen rajua pudotus on myös looginen – kun virheellistä toimintaa jatketaan tarpeeksi pitkään, alkaa se ennen pitkää toden teolla tehota koululaisiin.
Muutama päivä sitten esimerkiksi valtiovarainministeri Riikka Purra (ps.) kiteytti yllä olevan: ”Pitkään ollut päivänselvää, että Suomi ajaa ihan omine päätöksineen päin seinää.”
Purran kiteytyksessä on kuitenkin virhe. Ei Suomi ole mikään päätöksiä tekevä taho. Suomi on kuin auto, jonka ajamisesta ovat vastuussa kuskit – jotka peruskoulun kohdalla ovat kohta parinkymmentä vuotta ajaneet koululaisten päitä seinään.
Kuluneen noin 20 vuoden aikana, jona puheena oleva vahinko on tapahtunut, hallitusvastuussa on ollut vuoroin oikeisto, vuoroin vasemmisto. Myös opetusministeri on tullut vuoroin oikealta, vuoroin vasemmalta. Opetusministeri on vaihtunut jopa 10 kertaa, Maija Raskista Li Andersoniin, mutta peruskoulun alamäki on jatkunut koko tuon ajan lineaarisesti.
Tapahtuneessa vahingossa ei olekaan kyse poliitikkojen ajamista valinnoista. Perimmiltään vahingosta ovat vastuussa ne niin kutsutut asiantuntijaviranomaiset opetusalalta, jotka ovat virkatyönään kehitelleet ja asiantuntijuuteensa vedoten esitelleet nämä vahingolliset uudistukset, jotka sitten vaaleilla valitut henkilöt ovat hövelisti ja suomalaisen päätöksentekokulttuurin mukaisesti kumileimasimina hyväksyneet. Ei kenelläkään poliitikolla olisi koskaan ollut aikaa viritellä ja ajaa läpi tällaisia uudistuksia.
Inkluusio, tarkkailuluokkien poistaminen, luokalle jättämisten lopettaminen ja esimerkiksi passiivisuus älypuhelinten poistamisessa koululaisilta ovat merkittävimpiä esimerkkejä näistä valinnoista, joilla nyt syntynyt vahinko on aiheutettu.
On hyvä myös huomata, että vaikka nämä vahingolliset uudistukset ovat lähtöjään lanseerattu niin kutsutuilta asiantuntijaviranomaisilta, ei niissä todellisuudessa kuitenkaan ole kyse mistään erityistä asiantuntemusta vaativista seikoista. Niissä on kyse arvovalinnoista, joita voi tehdä aivan yhtä hyvin pelkällä peruskoulun päästötodistuksella, siinä missä yliopistotutkinnollakin.
Esimerkiksi inkluusiossa on kyse vain siitä, että yksittäisten oppilaiden arvo ja oikeudet nostetaan niin korkealle, että samalla uhrataan muiden oppilaiden arvo ja oikeudet opiskelurauhaan.
Kun asiasta vastuulliset asiantuntijaviranomaiset ovat nyt kuusi kertaa peräjälkeen epäonnistuneet [kuusi viimeisintä pisa-tulosten julkaisua] ja vieneet suomalaisen peruskoulun asioita ja tuloksia aina vain syvemmälle metsään, lienee loogista, että asioista vastuullista kuskia vaihdetaan – ja peruskoulu toimintamalleineen otetaan tiukkaan poliittiseen syleilyyn ja ohjaukseen.
Ja kun on havaittu, että on menty liian syvälle metsään, pääsee metsästä pois kulkemalla takaisin sitä polkua pitkin, mitä sinne on kuljettukin.
Harri Salonen
Linkki julkaisuun https://www.itahame.fi/paakirjoitus-mielipide/6408002