Tasa-arvon liittämistä vain vihervasemmistopuolueiden arvoihin ei voi pitää oppikirjalta edellytettävänä objektiivisena kuvauksena todellisuudesta.
Helsingin Sanomat julkaisi mielipidekirjoituksen otsikolla ”Trumpilaisella sensuurilla ei ole tilaa Heinolassa” (9.10.). Kirjoituksessa annettiin ymmärtää, että aloitteessani olisi sisällöllisesti ja asiallisesti kyse juuri ja vain siitä, että perussuomalaiset on oppikirjassa nimetty populistiseksi puolueeksi. Kirjoituksessa väitettiin myös, että oppikirjassa perussuomalaisista annetun väärän kuvan johdosta pyrkisin aloitteellani epädemokraattisista maista tuttuun poliittiseen sensuuriin.
Oppikirjoilta on lupa odottaa tiettyjä vaatimuksia, kuten riittävää virheettömyyttä ja poliittista puolueettomuutta. Aloitteessani olen esimerkein perustelut, miksi oppikirjan kyseessä oleva aukeama ei täytä näitä vaatimuksia. Mainitsen näistä nyt muutaman.
Aukeamalla tasa-arvo liitetään vain vihervasemmistopuolueiden arvoihin, muttei ollenkaan keskusta-oikeistopuolueiden arvoihin. Tätä ei voi pitää oppikirjalta edellytettävänä objektiivisena kuvauksena todellisuudesta. Esimerkiksi kokoomuksella on varsin laaja tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuspoliittinen ohjelma.
Myös aukeaman toteamus, että hyvinvointivaltio olisi käytännössä juuri Suomen sosiaalidemokraattisen puolueen luomus, on varsin ristiriitainen koulukirjaan – siis että demokraattiseksi oletetussa valtiossa jokin yksittäinen puolue, jonka kannatus historiallisesti edustaa 20–30 prosenttia kansasta, olisi käytännössä yksin ansiossa kokonaisen valtion kehittymisestä joksikin tietynlaiseksi. Muun muassa näillä argumenteilla olen haastanut oppikirjassa olevan aukeaman.
Oppikirjan tekijä lehtori Antti Kohi kommentoi asiaa (9.10.): ”Eli siellä ei pitäisi olla väitteitä, jotka eivät kestä päivänvaloa tieteen näkökulmasta.” Kyse on siis tieteestä. Oppikirja on aina tieteellinen työ.
Kun tieteellinen työ ei täytä siltä edellytettäviä vaatimuksia, se hylätään. Ei huonon tieteellisen työn hylkäämisessä ole kyse sensuurista. Toki inhimillisesti ymmärrän, että poliittiset vastustajani puhuvat mielellään tässä kohtaa sensuurista.
Harri Salonen
Linkki julkaisuun https://www.hs.fi/mielipide/art-2000010762564.html