Vuodesta toiseen, kun kuulee puhuttavan peruskoulun ongelmista, esimerkiksi laskevista oppimistuloksista, tavanomaiset selitykset ovat, että ongelmat johtuvat opetuksenjärjestäjän rahan puutteesta – tai että ne ainakin olisi suuremmilla määrärahoilla korjattavissa.
Näitä ongelmia ei kuitenkaan ratkaista rahalla. On epä-älyllistä väittää, että sellaista rahamäärää olisi olemassakaan, jolla nämä ongelmat voitaisiin korjata.
Ennemmin olisi loogista ajatella, että lisärahoitus perusopetukseen jopa pahentaisi ongelmia nykyisestä. Lisärahoitushan mitä ilmeisemmin tarkoittaisi sitä, että ongelmia ja epäkohtia yritettäisiin ratkoa samoilla vanhoilla keinoilla, joilla asioita ei ole tähänkään mennessä korjattu – ja mentäisiin vain entistä pahemmin metsään ja menetettäisiin aikaa.
Toisaalta on virheellistä ajatella niinkin, että rahalla voitaisiin ratkaista sellaisia ongelmia, joissa on pitkälti kyse yksilön omasta vastuusta. Koululaisellakin on oma vastuunsa, ja peruskoulussa, jossa esimerkiksi oikeastaan kukaan ei jää luokalle, palkitaan laiskuudesta.
Ongelmien korjaamiseksi ja kehityksen kääntämiseksi olisikin otettava käyttöön kaikki tarpeelliset keinot, jotka eivät maksa mitään. Tällaisia keinoja on varmasti, jos niitä vain halutaan etsiä ja tunnistaa.
Kuten tiedämme, vielä parikymmentä vuotta sitten peruskoulun asiat olivat vallan loistavasti. Näinpä on loogista, että monia näitä nyt tarpeellisia keinoja löytyy katselemalla peruutuspeiliin.
Näitä maksuttomia keinoja on olemassa varmasti lukuisia, mutta nyt nostona yksi niistä. Oppimistulosten laskuun voi yhtenä syynä pitää koulujen liiallista digitalisoitumista, jonka mukanaan tuoma asioiden helpottuminen on kääntynyt koululaista vastaan.
Nykyinen käytäntö, jossa opettaja kirjoittaa annetut kotiläksyt muistiin koululaisen puolesta, on suorastaan rapauttava koululaisen kehityksen kannalta. Ainakaan se ei opeta koululaisia huolehtimaan ja kantamaan vastuuta niistä asioista, jotka nimenomaisesti heille kuuluvat.
Kotiläksyistä huolehtimisen ja niiden tekemisen pitäisi olla yksi koululaisen omalla vastuulla olevista perusasioista. Sen ei pitäisi olla koululaisen vanhempien huolehdittava asia. Lapsi käy koulua, ei vanhempi.
Nykyinen käytäntö, jossa muistiinpanot annetuista kotiläksyistä ovat valmiina Wilmassa, olisi aiheellista ainakin valtavirtaisena lopettaa, ja koululaisten on palattava siihen vanhaan ja vastuunkantoa kasvattavaan rutiiniin, että heidän on itse tehtävä muistiinpanot kotiläksyistä.
Sairauden tai muun erityisen syyn takia opettaja tapauskohtaisesti voisi toki laittaa kotiläksyt Wilman kautta. Eli toki järkeä saa aina käyttää.
Peruskoulussa pitää toki oppia lukemaan ja laskemaan, mutta myös ottamaan haltuun elämän perusasioita.
Yksi tärkeimmistä perusasioista, joka varmasti vaikuttaa myös kaikkeen muuhun oppimiseen ja menestykseen myöhemmässä elämässä, on oppia kantamaan vastuu annetusta tehtävästä.
Harri Salonen
Linkki julkaisuun https://www.ess.fi/paakirjoitus-mielipide/6834746