Suomen kansaa voi tosiasiallisesti pitää uhanalaisena, ja sen mukaisesti uhanalaisena myös suomalaista kulttuuria. Perustelen seuraavasti.
Esimerkiksi saamelaisia Suomessa asuu noin 10 000, eli noin 1,7 promillea Suomen väestöstä. Saamelaisten etninen asema ja kulttuuri alkuperäiskansana on turvattu perustuslainkin tasolla.
Lain mukaan saamelainen ei voi olla kuka vain, vaikka kuinka haluaisi ja vaikka kuinka kauan olisi asunut Lapissa. Voidakseen tulla saamelaiseksi saamelaisen oikeuksin, henkilön itse tai ainakin yhden hänen vanhemmistaan, isovanhemmistaan tai isoisovanhemmistaan on täytynyt oppia saamen kieli ensimmäisenä kielenään.
Suomen väkiluku on tällä hetkellä noin 5,6 miljoonaa. Tästä lukumäärästä etnisesti suomalaisten osuus on noin viisi miljoonaa ja vieraskielisten osuus noin 600 000.
Kun viisi miljoonaa etnistä suomalaista suhteutetaan koko maailman väkilukuun 8,1 miljardia (2024), saadaan likiarvoksi 0,6 promillea. Voidaan siis todeta, että etniset suomalaiset ovat maailmassa noin kolme kertaa vähäväkisempiä kuin saamelaiset Suomessa.
Välttämätöntä on myös todeta nykyinen kehitys asiassa. Etnisten suomalaisten väkiluvun Suomessa on arvioitu painuvan nykyisellä syntyvyydellä alle miljoonan viimeistään 90 vuoden päästä. Samanaikaisesti nykysysteemillä vieraskielisten määrä Suomessa nousee kohisten. Esimerkiksi Kuntaliitto on jo vuonna 2020 todennut vieraskielisten määrän kaksinkertaistuvan vuoteen 2040 mennessä.
Suomen kansalaisuus tulisi jatkossa myöntää samoilla ehdoilla, kuin henkilö tunnustetaan viralliseksi saamelaiseksi.
Mikäli Suomen väkiluku esimerkiksi 90 vuoden päästä on nykyisen suuruinen, perustuen mainittuun seikkaan, että vieraskielisten lukumäärä alati lisääntyy – ovat etniset suomalaiset tuolloin enää pieni vähemmistö Suomessa, vain noin 18 prosentin osuudella väestöstä.
Suomen kansan ei ole tietenkään pakko alistua tällaiseen kohtaloon – ei vaikka kaiken maailman asiantuntijat väittäisivätkin, että tällainen kehitys on väistämätöntä ja maahanmuuttajat välttämättömiä esimerkiksi taloudellisista syistä.
Edellä esille nostetun kehityksen ja uhan torjumiseksi vielä nyt, kun suomalaiset itse voivat enemmistönä asiasta päättää, ehdottaisin, että Suomen kansalaisuus tulisi jatkossa myöntää vain loogisesti samoilla ehdoilla, kuin henkilö tunnustetaan virallisesti saamelaiseksi.
Tällöin Suomen kansalaiseksi voisi tulla enää vain henkilö, joka itse tai ainakin yksi hänen vanhemmistaan, isovanhemmistaan tai isoisovanhemmistaan on oppinut ensimmäisenä kielenä suomen tai ruotsin.
Myös seuraavaa seikkaa kannattaa pohtia. Tunnusomaisesti kaikissa Euroopan maissa, joissa maahanmuutto on edennyt pitkälle, on erittäin alhainen maanpuolustustahto. Esimerkiksi Saksassa, jossa jo joka neljäs on maahanmuuttajataustainen, vain 18 prosenttia väestöstä oli vuonna 2015 tehdyn gallupin mukaan valmis puolustamaan maataan. Vastaavasti Suomessa 80 prosenttia väestöstä ilmoittaa olevansa valmis osallistumaan maanpuolustukseen, jos Suomeen hyökättäisiin (2024).
Mielestäni on syytä olettaa, että maassa kuin maassa ulkomaalaistaustaiset kansalaiset eivät ole yhtä halukkaita maanpuolustukseen kuin kantaväestö. Esimerkiksi Suomessa tätä väitettä tukee seikka, että ulkomaalaistaustaiset suomalaiset suorittavat arvioiden mukaan varusmiespalveluksen huomattavasti harvemmin kuin kantaväestön edustajat. Varmaankin heille, joille kotimaa on ainoa kotimaa, on sen puolustaminenkin tärkeämpää.
Tästä kaikesta voikin vetää kovan kysymyksen: mikä on sellaisen valtion itsenäisyyden elinaikaodote, joka on Venäjän rajanaapuri ja jonka väestöstä esimerkiksi vain 20 prosenttia on valmis puolustamaan sitä?
Toisaalta, jos ollaan rehellisiä ja suorapuheisia, mikäli Suomessa olisi jo ajauduttu tilanteeseen, jossa suuri enemmistö väestöstä olisi suomalaisen kulttuurin ja kristillisten arvojen kanssa ristiriidassa olevaa vierasperäistä väkeä, tuskin ainakaan itse alkaisin kovasti laittamaan kroppaa likoon, mikäli tulisi kyseeseen päätyminen takaisin Venäjän vallan alle.
Kuvatussa tilanteessa se voisi olla jopa ihan hyvä juttu, ja jos näin kävisi, sehän olisi vertauskuvallisesti kuin tuhlaajapojan paluu kotiin. Ei olisi osattu vaalia sitä, mitä on saatu.
Maahanmuuttokysymyksessä olemme siis kansakuntana perimmäisten kysymysten äärellä. Se mitä teemme asiassa, vaikuttaa kaikkiin tuleviin suomen kansan sukupolviin.
Se on kumminkin historian aikajanalla vain yksi sinisilmäinen silmänräpäys, kun Suomen kaltainen pieni kansallisvaltio katoaa historian hämärään, mikäli valtion johdolta kirpoaa ote oman kansan tulevaisuuden turvaamisesta ja maan rajat sekä kansalaisuus avataan käynnissä olevalle kansainvaellukselle.
Nyt olisi aika herätä. Meille on vielä mahdollista ottaa kohtalo omiin käsiimme, mutta asiassa alkaa olla jo kiire.
Kirjoittaja on Heinolan kaupungin varavaltuutettu (ps.).