Suomea voi hyvällä syyllä pitää varsin epäoikeudenmukaisena maana, koska ahkeria ja yritteliäitä riistoverotetaan tavalla, jonka voi katsoa rikkovan jopa yksityisen omaisuuden suojaa.
Tässä epäoikeudenmukaisuudessa on asiallisesti ottaen kyse puhdasoppisesta sosialismista. Sosialismi puolestaan on Suomessa sanataiteiltu termiksi hyvinvointivaltio. Ihmisten hyvinvointi on liitetty sananmukaisesti valtioon, ehdollistettu valtioon – kuten sosialismiin kuuluu.
Niin kutsutussa hyvinvointivaltiossa on kyse siitäkin, että yhteiskuntaan on luotu enemmistöksi erilaisten tulonsiirtojen ja valtion varassa elävien äänestäjien joukko – joka näennäisesti vapaissa vaaleissa on kuitenkin oman toimeentulonsa turvaamiseksi käytännössä pakotettu äänestämään niitä poliitikkoja – kuten demareita – jotka näitä tulonsiirtoja heille eniten lupailevat – oli sitten lupauksiin rahaa oikeasti tai ei.
Näinpä tällaista systeemiä ja maata voi aiheellisesti kutsua myös proletariaatin diktatuuriksi.
Parisen viikkoa sitten Orpon hallitus kertoi puoliväliriihen päätöksistä, joiden tavoitteena on Suomen talouskasvun vahvistaminen. Päätösten joukossa oli myös historiallinen päätös veroasteen alentamisesta hyvä- ja suurituloisille. Proletariaatin diktatuuriin syntyi särö, jota demarit alkoivat välittömästi kipuilla.
Demareiden puoluejohdon retoriikka näihin päätöksiin ilmensi jopa suoranaista kansankiihotusta ja luokkavihaa, aivan kuin joltain vuodelta 1918. Puoluejohtaja Antti Lindtman (sd.) kutsui Orpon hallitusta ”ökyrikkaiden hallitukseksi”. Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Tytti Tuppurainen (sd.) nimesi puoliväliriihen ”hyväosaisten noutopöydäksi”. Ja kansanedustaja Joona Räsänen (sd.) totesi: ”Hallitus keskittyi lihottamaan vuorineuvosten kukkaroita”.
Sosialismin lukuisia kertoja empiirisestikin todettu ongelma on rahojen loppuminen aina lopulta. Kuten nyt Suomessakin on nyt nähty. Eivät riitä omat rahat eikä niiden ahkerien ja yritteliäidenkään. Ja lopulta tulevilta sukupolvilta lainatutkaan eivät riitä.
Orpon hallituksessa näytetään ymmärtävän, että sosialismi ei ole ratkaisu, että ahkeria ja yritteliäitä ei kannata verottaa liikaa. Muutoin he eivät ole enää ahkeria ja yritteliäitä, tai sitten he yksinkertaisesti muuttavat ahkeruutensa, yritteliäisyytensä ja pääomiensa kanssa muihin maihin – sellaisiin, joissa heitä ei pidetä jonain luokkavihollisina ja riiston kohteena.
Maaliskuussa Kauppalehden artikkelissa referoitiin Aalto-yliopiston omistajuuden professori Samuli Knüpferin tutkimusta yrittäjien maastamuutosta. Tutkimuksen mukaan varakkaimpien yrittäjien maastamuutto Suomesta on kiihtynyt. Lähtijöitä ei voi moittia.
Pelkäänpäkin pahoin, että demarit ovat näillä mainituilla viimeisimmillä puheillaan laittaneet monen yrittäjän pohtimaan, kannattaako ottaa riski demareiden mahdollisesta vaalivoitosta tulevissa eduskuntavaaleissa ja jäädä Suomeen vai alkaako pakkaamaan laukkuja vielä kun ehtii. Viimeksi hallitusvastuussa ollessaan demarithan puhuivat muun muassa maastapoistumisverosta.
Kirjoittaja on Heinolan kaupungin valtuutettu (ps.).
Linkki julkaisuun: https://www.itahame.fi/paakirjoitus-mielipide/8491148